Otteita tyrnäväläisistä tarinoista

21.08.2017, 05:55 | Ei kommentteja »

... Sitten kun talvisota loppui, niin taas keräännyimme tähän, mutta ei mennyt kuin hetki niin alkoi jatkosota. Me emme lähteneet, me penskat päätimme kerralla, että me emme lähde mihinkään. Isä joutui rintamalle. Minä olin vähän yli kymmenen. Sitten tuli kovat ajat, kun keskenämme piti olla, mutta tässä oli hyviä naapureita. He kävivät katsomassa meidän peräämme. Lehmiä oli vielä puolikymmentä. He kävivät heinänteossa, puimassa ja sillä lailla. 

Tuntuu ihmeelliseltä, että ei siinä paljon ole ajateltu, kun isä otettiin armeijaan ja pienet penskat jätettiin keskenään kotiin. Reino oli silloin mennyt enolleen. Salli oli syntynyt vuonna 1930, minä 1931, kaksospojat Voitto ja Esko 1935 ja Pentti 1937. 

Aina kun isä kävi lomalla, niin se oli minulle kova paikka, kun nukuttiin sängyssä, ja isä otti kaksospojat ja ne nuoremmat viereen ja sanoi, että Topi on iso poika, ”sinä saat nukkua siellä laidassa”. Isä lähti aina yöllä, kun hän kävi lomalla. Minä en koskaan tiennyt milloin. Illalla pantiin nukkumaan, ja isä hiljaisuudessa häipyi. Hän tietenkin ajatteli, että näin on helpompi lapsille, ja molemmin puolin. 

Sitten kun sota loppui viimeinkin – se tuntui kyllä, että se kestää vaikka kuinka kauan – me olimme keskenämme, kuokimme pottuja ja katsoimme tielle päin. Sitten, kun joku lähti sieltä tulemaan ja me hoksasimme, kuka se oli, niin siihen se potunotto jäi, laumana tormasimme vastaan. Kyllä se tuntui, että elämä oli helppoa sen jälkeen. Isä tuli kotia ja huolehti kaikesta ... 

Toivo Tuppurainen
Muistojen tulva VIII – Tarinoita Tyrnävältä, s. 134 (Lue kirjasta koko tarina)


21.08.2017, 05:40 | Ei kommentteja »

Viidennellä luokalla meillä oli mukava piirustuksen opettaja, Helli Ticklen. Innostuin kovasti piirtämisestä. Opettaja kehotti harkitsemaan ammattia, joka pohjautuisin piirustustaitoon. Hänen kannustamanaan lähdin Tampereelle pyrkimään Teknillisen opiston arkkitehtuurin linjalle.

Matkustin Tampereelle junalla. Olin ensimmäisen kerran elämässäni junan kyydissä. Rautatieonnettomuuden vuoksi juna myöhästyi. Minua piti olla vastassa entinen opettajani, mutta myöhästymisen vuoksi emme tavanneet. Eikä silloin ollut kännykköjä.

Myöhästyin pahasti pääsykokeista. Yhden tehtävän muistan. Siinä piti suunnitella junan vaunun sisustus. Uusien oivallusten sijaan yritin hahmottaa paperille, millainen oli vaunu, jossa yön olin istunut.

Tampereella asuvan entisen opettajani tehtävänä oli järjestää minulle yöpaikka. Nyt jouduin itse etsimään sellaisen. Se onnistui, kun kyselin poliisimieheltä neuvoa.

Kokeita oli vielä seuraavana päivänä ja illalla menin asemalle ja Oulun junaan. Varhain aamulla menin linja-autoasemalle ja sieltä lähti varhainen bussi Tyrnävälle. Päätin mennä suoraan kouluun.

Kempeleestä samaan bussiin tuli yllättäen oma piirustuksen opettajani. Hämmästyimme molemmat yhtä paljon. Hän istui viereeni ja kertoi huolesta, jota opettajat olivat kokeneet, kun entinen opettaja oli Tampereelta kertonut, että Erkkiä ei ole näkynyt. Rehtori oli ollut yhteydessä kotiini ja kertonut tilanteesta. Äiti ei ollut huolestunut, kun rehtori oli sanonut, että kyllä se Erkki siellä pärjää.

Mutta eniten minusta oli ollut huolissaan Helli Ticklen. Tuntui, että hänen silmänsä kostuivat helpotuksesta, kun kohtasimme aamubussissa. Pidin tavattomasti tuosta opettajasta.

Erkki Alasaarela
Muistojen tulva V - Tarinoita Tyrnävän Keskikoulusta, s. 93


21.08.2017, 05:09 | Ei kommentteja »

On juhannusaattoilta Tyrnävän korvessa, ilma on kaunis ja aurinkoinen. Pilvettömällä taivaalla lentelee kiuruja ja pääskyset saalistavat hyönteisiä liitäen pihan poikki ristiin rastiin.

Juho ja Kaisu ovat käyneet saunassa ja siirtyneet saunakahvittelun jälkeen ulos nauttimaan kauniista kesä säästä. Nuorimmat lapset, Raili ja Matti pyöräilevät talon ympärillä ja haluaisivat mennä vähän ajelemaan isolle tielle. Lupa tuli sillä ehdolla ettei mennä pitkälle ja että takaisin tullaan sitten ajoissa Siinä portailla hiljaa istuskellessa kuuluu välillä kaukaa heikosti haitarin soittoa. Se kantautuu varmaankin Keskikylän tanssilavalta, joen varrelta.

- Tiällä sitä nyt istuskellaan, Juho toteaa. - Monet mutkat on käyty, ennen ku tänne on tultu. Oha se vähä erlaist, ku enne Karjalas, mut hyvihä se on alkant männä elämä tiälläkkii, vaik usseiha se tulloo mielee se kot Karjalas. Oha meil hyvvii nuapureit tiälläki, ja hyvin toimee on tultu kaikkiin kans. Vaik meijän puhe onkii vähä toisenlaist ku heijän, ni hyvihä myö juttuu on tultu, ja oha Liäper täs lähel kans sielt Karjalast, ni voijjaa huastella vähä samal murteelkii. Eiks heiän kotpaikka se Lumvuara olt sielt Juakkiman lähelt, mikä ol nuapurpitäjä. Ka niihä se tais olla, ja oha tuol Korhoset ja Silvennoiset Temmeksen puolelt ja Siitoset tuos Keskikyläl ja muitakii.
- Pittääki tehä vähä sultsinoin kuorii valmiiks, ku se Korhoneha lupas tulla pistäimää, Kaisu sanoo.

Istuvat siinä mietteissään vähän aikaa ja alkavat jälleen, ties monettako kertaa, muistelemaan mennyttä aikaa.

- Muistat sie viel mis myö tavattii, Juho kysyy.
- No jo tokkiisa mie sen muistan, sielhä se ol Airanteen rannal.

He istuvat hiljaa ja syventyvät taas mietteisiinsä. Se oli kaunis kesäilta, kun Juho oli muutaman poikakaverinsa kanssa kävelemässä Sortavalassa, Airanne-järven rannalla. He kuulivat laulua ja naurua vähän matkan päässä olevalta hiekkarannalta.

Siellä nuoriso kokoontui usein laulamaan ja leikkimään piirileikkejä. Pojat olivat juuri armeijan käyneitä nuoria miehiä ja kaunis luonto ja nättien tyttöjen näkeminen kiinnosti. Niinpä pojat liittyivät mukaan karkeloihin. Juho oli katsellut monesti yhtä iloista tyttöjoukkoa ja varsinkin sitä yhtä nättiä ruskeasilmää, jonka katse tuntui usein myös hakeutuvan häneen. Kun alkoi leikki nimeltään viimeinen pari uunista ulos, niin se sama tyttö sattui usein pariksi ja vähitellen paremmin tutustuttuaan he huomasivat viihtyvänsä yhä paremmin yhdessä. Niinpä myöhemmin, Kesäilta Juhon ja Kaisun kotiportailla 20 tavattuaan useammin, he alkoivat suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. Yhteinen taival alkoi 1928 kun heidät vihittiin. Yhteinen asunto löytyi Sortavalan Vakkosalmelta. Eila-tyttö syntyi siellä v 1931...

Matti Tolvanen
Muistojen tulva VII - Tyrnävän Korvessa ennen vanhaan, s. 19 (Lue kirjasta koko tarina)


Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän